Etelä- ja Länsi-Suomelle kylmää kyytiä EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahoituksen alueellisessa jaossa

4.10.2021

Viime viikolla julkistettiin hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaus EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahoituksen alueellisesta jaosta eli siitä, miten rakennerahastotuki jakaantuu Suomessa Itä- ja Pohjois-Suomen ja Etelä- ja Länsi-Suomen välillä vuosina 2021-2027. Rakennerahastojen tavoitteena on tasoittaa alueiden kehityseroja Euroopassa ja lisätä unionin talouden kasvua ja kilpailukykyä. Suomessakin haasteita rakennerahastojen jakamisen kannalta aiheuttaa myös alueiden sisäisten erojen kasvu. Jakoa koskevissa neuvotteluissa Etelä- ja Länsi-Suomen näkökulmasta selkeänä tavoitteena oli tasapainottaa maan sisäistä rahoituksen jakaumaa nyt alkavalla ohjelmakaudella 2021-2027. Lopputuloksena kansallisen rahoituksen kanssa yhteensä 3 miljardiin euroon nouseva kokonaispotti jaettiin luvuin 64,4% - 35,6% idän ja pohjoisen hyväksi. Tasapainotus jäi minimaaliseksi edellisen ohjelmakauden jakoon verrattuna.

Pirkanmaan EU:n ohjelmakaudelle 2021-2027 saamaa pientä rakennerahoituspottia harmitellessa tuli mieleeni ao. vuoden takainen Savon Sanomien artikkeli (kuva) rakennerahastojen käytöstä Pohjois-Savossa. Artikkeli kuvaa mielestäni osuvasti rakennerahastotuen alueellisen jaon ongelmia Suomessa. Itä-Suomen suurimman (ja koko Suomessa toiseksi suurimman) potin saavassa Pohjois-Savossa (EU-rahoitukseen määrä 202 meuroa vs. Pirkanmaan 49 meuroa) todella merkittävä osa rahoituksesta kohdistui edellisellä ohjelmakaudella vahvaan ja nopeasti kasvavaan yliopisto- ja osaamiskeskittymään Kuopioon - suurimpina tuensaajina Savonia ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto ja Kuopion kaupunki. Tukea on myönnetty mm. data-analyytikkojen palkkaamiseen yliopistolle potilastietojärjestelmän kehittämiseen, ammattikorkeakoulun metsäkoneeseen, metsäkonesimulaattoreihin ja 3D-tulostimiin sekä Kuopion maan parhaisiin, sähköavusteisiin kaupunkipyöriin ja Saana-saunaravintolaan. Lisäksi rahaa on käytetty suoriin yritystukiin, esimerkiksi Stora Enson viilupuutehtaaseen Varkaudessa.

Kaikki edellä mainitut ovat hienoja, tärkeitä hankkeita. Kyse on vaan siitä, onko rakennerahastotuen jakoon ja käyttöön liittyvä asetelma reilu Länsi- ja Etelä-Suomen kasvu- ja osaamiskeskusten, niiden kasvuhaasteiden ja reuna-alueiden näkökulmasta? Entä miltä osin tuen käyttö vastaa sitä, millä Itä- ja Pohjois-Suomen merkittävästi suurempia tukia yleisesti perustellaan (pois lukien kokonaisuuteen kuuluva harvan asutuksen erityisrahoitus, joka kohdennetaan joka tapauksessa vain Itä- ja Pohjois-Suomeen)? Pohjois-Suomen ja kaikista Suomen maakunnista suurimman rakennerahoituspotin (EU-rahoituksen osuus 249 meuroa) saavalla Pohjois-Pohjanmaalla tilanne vastannee aika lailla Pohjois-Savoa – kenties vielä vahvemmalla innovaatiopainotuksella. Teknologiakaupunki Oulu vetää isoimman potin Business Oulun johdolla. 

Oheisessa jutussakin Itä- ja Pohjois-Suomen suurempia tukia perustellaan moneen kertaan sillä, että rakennerahastot kompensoivat sitä, että Itä- ja Pohjois-Suomi pärjäävät länttä ja etelää heikommin kansallisen, esimerkiksi Business Finlandin kehittämisrahoituksen hakemisessa. Perustelu on erikoinen. Kansallinen kehittämisrahoitus (tai kilpailtu suora EU-rahoitus) on tasapuolisesti myös Itä- ja Pohjois-Suomen toimijoiden haettavissa. Eikä tuon rahoituksen saaminen ole todellakaan läpihuutojuttu Pirkanmaallakaan

Yllä listatut rakennerahastoista rahoitetut hankkeet eivät tietenkään ole koko kuva Itä- ja Pohjois-Suomen rakennerahastotoiminnasta. Rahoitusta myönnetään paljon myös haastavammassa asemassa oleville reuna-alueille. Silti ei voi välttyä tulkinnalta, että erittäin merkittävä osa Itä- ja Pohjois-Suomen rakennerahastotuesta menee alueen osaamis- ja kasvukeskittymien vahvoille innovaatiotoimijoille (niiden korkeatasoisiin TKI-kärkihankkeisiin), jotka kilpailevat tasaväkisesti samoilla markkinoilla Länsi- ja Etelä-Suomen toimijoiden kanssa. Olipa kyse tutkimuksesta, koulutuksesta, teollisuudesta tai kasvavien kaupunkien vetovoiman edistämisestä. 

Aluetukien jaossa Pirkanmaan kilpailukyvyn, elinvoiman ja työllisyyden parantamiseen vuosille 2021-2027 saama vaatimaton 17 miljoonan euron EAKR-rahoitus korostaa entisestään suoran EU-rahoituksen merkitystä maakunnan TKI-toiminnassa. Mittasuhteita kuvaa hyvin se, että Pirkanmaa voi parhaimmillaan kuitata jo vuoden 2022 aikana tuon maakunnan koko ohjelmakaudella 2021-2027 saaman EAKR-potin parilla-kolmella isolla EU:n Horisontti-ohjelman hankkeella. Sama on toki mahdollista myös Kuopion ja Oulun johtaville innovaatiotoimijoille.

EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahoituksen alueellisesta jaosta tiedottaessaan työ- ja elinkeinoministeriö toi vahvasti esille neuvottelujen vaikeutta ja yhteisesti hyväksytyn aluekehityskuvan puutetta. Tähän liittyen tiedotettiin elinkeinoministeri Mika Lintilän nimittävän lokakuussa Alueiden suunta -työryhmän. Työryhmän tehtävänä on määritellä tavoitteet aluekehityserojen tasaamiseksi ja rakentaa niiden pohjalta yhteisesti hyväksytyt aluekehityksen seurantavälineet ja -mittarit. Nämä samat haasteet olivat hyvin tiedossa jo vuosia sitten. Olisi ollut toivottavaa, että tässä tärkeässä kriisin jälkeisessä elpymisvaiheessa, kunnianhimoisine vihreän ja digitaalisen siirtymän tavoitteineen, ratkaisuja olisi löydetty toimeenpantavaksi jo nyt heti tämän ohjelmakauden alusta alkaen.


Esa Kokkonen
Suomen Itämeri-instituutin johtaja, Tampereen Tulevaisuuskokoomus ry:n hallituksen jäsen